Gluteeniton sitruunajuustokakku (ilman liivatetta)

Lupailin aikaisemmin meillä isänpäivänä syödyn sitruunajuustokakun ohjetta ja tässä se nyt olisi. Alun perin olin katsonut vihiä Suklaapossun blogista, mutta monien kommellusten kautta tästä tuli aivan uusi ja omansa juustokakku.
Sain ohjeeksi tehdä freeshin kakun ja tätä se ainakin on! Tuttuun tapaan ohje on helppo eikä mitään kummallisempia aineksia tarvita. Tämä juustokakku syntyy myös ilman liivatetta, joten siltäkin sotkemiselta säästyy.
Pahoittelen etten saanut kakusta kunnon kuvaa, mutta kakku oli jo syöty ennen kuin kerkesin ottamaan kameraa esiin. Jouduin siis tyytymään kuvaan omalta lautaselta löytyvästä palasesta.

SITRUUNAJUUSTOKAKKU

Pohja:
n. 80 g valkosuklaata
n. 60 g gluteenittomia keksejä
(kekseiksi kannattaa valita mahdollisimman "höttöisiä", jottei pohjasta tule liian kova

Täyte:
2 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
n. 100g sitruuna tuorejuustoa
0,5-1 dl sokeria (itse laitoin vain 0,5 dl, koska halusin aika kirpsakan täytteen, mutta kannattaa lisätä pikku hiljaa oman maun mukaan)
Pienehkön sitruunan mehu ja kuori (mehua ehkä n. 4,5 rkl)

Aloita rouhimalla keksit pienemmäksi. Sulata valkosuklaa joko vesihauteessa tai todella varovasti välillä sekoittaen mikrossa. Sekoita nämä keskenään.
Käytin 20cm irtopohjavuokaa. Voitele vuoan pohja ja reunat kevyehkösti ja kaada sen jälkeen keksi-valkosuklaamurska pohjalle ja levitä tasaisesti. Laita pohja odottamaan jääkaappiin.

Pese sitruunan kuori hyvin ja raasta hienoksi raasteeksi. Sen jälkeen purista ja ota talteen sitruunan mehu.
Vatkaa kuohukerma vaahdoksi ja lisää siihen vatkaten notkistettu tuorejuusto, hieman sokeria sekä sitruunan mehu ja kuori. Valmista täytettä kannattaa maistaa ja tässä kohtaa lisätä oman maun mukaan lisää sokeria, jos tarvitsee.
Kaada täyte vuokaan pohjan päälle ja laita kakku jääkaappiin jähmettymään. Itse annoin olla yön yli niin sain oikein hyvän lopputuloksen, mutta vähempikin kyllä riittää.

Gluteenittomat kauraneliöt

Kaikki kauraiset leivonnaiset kuuluvat omiin suosikkeihini eikä tämäkään ohje jättänyt kylmäksi! Tykkään kovasti tavallisista kaurakekseistä ja kauralastuista, mutta nämä menivät kyllä ehdottomasti kärkeen pienen kinuskisen vivahteen vuoksi. Tuttuun tapaan nämä valmistuvat käden käänteessä ja vaikka olin miehelle maininnut näiden olevan nopeaa leivottavaa, hän yllättyi näiden valmistuneen hänen kauppareissun aikana.


KAURANELIÖT

100 g voita
1,5 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
0,25 dl tummaa siirappia
1,75 dl gluteenittomia jauhoja (itse käytän semperin fin mixiä)
2 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa


Sulata rasva ja sekoita siihen sokeri ja vaniljasokeri sekä siirappi. Sekoita kaikki loput ainekset keskenään ja yhdistä ne rasvaseokseen.
Itse muotoilin taikinan kahteen osaan leivinpaperilla vuoratulle pellille (katso kuva). Nämä sitten leviävät kuin Jokisen eväät, joten ei kannata ihmetellä!


Paista 200-asteessa noin 10 min. Leikkaa vielä kuumana haluamallasi tavalla, itse tein helppouden takia neliöitä.

Jos oikein hurjaksi haluaa ryhtyä näihin voisi vielä sulattaa suklaata päälle, mutta tällaisenaankin nämä aiheittavat riippuvuutta eikä yhteen keksiin voi lopettaa.

Gluteenittomat kinkku-paprika-fetamuffinit

Itse kaipaan nykyään helppoja ja nopeasti valmistettavia leipomuksia, joiden kanssa ei tarvitse turhia kikkailla, mutta maun pitäisi silti olla kohdallaan. Nämä suolaiset muffinit täyttävät kaikki vaatimani kriteerit ja olen onnistunut näitä tekemään samalla lapsi toisessa kainalossa. Mieheni on sattumoisin vielä suolaisten leivonnaisten kanssa melko tarkka, mutta nämä hän kelpuutti heti ja pyysi näitä jopa tarjoiltavaksi lapsen ristiäisiin.

MUFFINIT (12kpl isoja tai 18kpl pienempää)

2 kananmunaa
1 purkki (200g) kermaviiliä

ripaus suolaa
125g voita/margariinia
kokonainen paprika
150g fetajuustoa (itse olen käyttänyt chilifetaa tuomaan makua)
150g kinkkusuikaleita
3dl gluteenittomia jauhoja (itse käytän semperin grov mixiä)
2tl leivinjauhetta

Lisäksi olen laittanut oman maun mukaan mustapippuria, paprikajauhetta sekä chilijauhetta. Pinnalle olen vielä ripotellut sitä juustoraastetta mitä kaapista on sattunut löytymään.

Aloita voitelemalla muffinipelti huolellisesti. Voit toki käyttää myös muffinsivuokia, mutta taikina saattaa tarttua niihin kiinni.
Sekoita keskenään kermaviili, kananmunat sekä suola ja haluamasi mausteet ja sen jälkeen lisää edellisiin sulatettu voi/margariini.
Kuutioi ja pilko paprikat, kinkku sekä feta ja lisää ne munaseokseen. Sekoita leivinjauhe ja gluteenittomat jauhot keskenään ja lisää jauhoseos muiden joukkoon.  Jaa taikina muffinipellille sekä halutessasi ripottele juustoraastetta päälle ja paista 225-asteisessa uunissa n. 20 min riippuen muffinien koosta.


Näitä saa muokattua oman maun mukaan tosi helposti ja täytteeksi käy erilaiset kasvikset ja lihat. Itse olen kokeillut ja hyväksi havainnut esimerkiksi herkkusieni/kantarelli-persilja-paprikakombon.

Gluteenittomat suklaacookiet

Tiedättekö ne ihanan pehmeät, hieman sitkeät ja niin suussa sulavat cookiet? Nyt mulla on ilo jakaa teillekin sellaisten resepti. En muista mistä kirjasta olen tämän ohjeen äitini kanssa joskus lapsena bongannut, mutta sittemmin olen reseptiä muunnellut gluteenittomaan ja laktoosittomaan sekä maidottomaan muotoon. Nämä kuuluu myös omiin lemppareihini ja kaikki meillä vierailleet ovatkin saaneet maistaa näitä niin juhlissa kuin ihan arkenakin.
Makeisvaroitus! Tätä taikinaa voisi syödä sellaisenaan mielettömät määrät. Itse lisäsin tähän satsiin vielä kuvattuja karpaloita ja voi että, en voi kuin suositella.


SUKLAA-COOKIEKEKSIT

150g   voita
2 dl     sokeria
1         muna
3 3/4 dl gluteenittomia jauhoja (itse käytän semperin fin mixiä)
1/2 dl kaakaojauhetta
1 tl     leivinjauhetta
2tl      vanilijasokeria
150g  tummaasuklaata

Aloita rouhimalla suklaa (itse jätän palaset melko suuriksi). Vaahdota voi ja sokeri ja lisää muna hyvin vatkaten. Sekoita sitten kuivat aineet keskenään ja lisää ne siivilän läpi seokseen. Lopuksi lisää suklaarouhe.
Kumoa taikina muovikelmulle (itse jaan yleensä kahdelle tai kolmelle kelmulle) ja muotoile taikina kelmun sisään tasapaksuksi  pötköksi. Anna sen jälkeen olla jääkaapissa 1-2h.
Poista kelmu ja leikkaa noin sentin paksuisia paloja, nosta palat leivinpaperilla vuoratulle pellille ja painele taikinaa hieman litteämmäksi. Muista jättää keksien väliin tilaa, koska nämä leviävät!

Paista 175-asteessa n. 8 min. Nosta sen jälkeen vetäytymään. Paistoaikaa kannattaa seurata, koska nämä saavat jäädä paiston jälkeen pehmeiksi. Näiden rakenteen salaisuus piileekin paistamisessa.

Vinkki: Näistä saa myös helposti maidottomia vaihtamalla voin margariiniin ja käyttämällä maidotonta suklaata.

Gluteenittomat kauraleivät

Nämä herkulliset gluteenittomat kauraleivät syntyvät ilman hiivaa sekä muita ylimääräisiä aineita. Siksi tämä onkin mun ehdottomasti luotettavin leipäohje, joka pelastaa jokaisen aamun nopeasti, kun leipäkori ammottaa tyhjyyttä tai yllätys vieraat saapuvat.


N. 4 isoa leipästä

2 1/2 dl kaurahiutaleita
2 1/2 dl gluteenittomia jauhoja (itse käytän semperin grov mixiä)
2 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl       suolaa
50g      voita
2 1/2 dl   laktoositonta maitojuomaa/tavallista maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään, jonka jälkeen lisää maito sekä sulatettu voi. Sekoita taikina hyvin tasaiseksi ettei paakkuja jää ja jaa sen jälkeen leivinpaperilla vuoratulle pellille neljään osaan (tai niin moneen kuin halut) ja painele kostutetuin käsin litteäksi. Paista uunissa 250-asteessa alatasolla n. 10 min.

Tätä yksinkertaista reseptiä saa helposti muunneltua lisäämällä sekaan esimerkiksi porkkanaa tai yrttejä. Itse teen tämän reseptin monesti tuplana, koska nämä oikeasti katoaa käsistä!

ABO-immunisaatio

Kun sain tuon meidän täyden kympin tytön ensimmäisen kerran syliini, en osannut kuvitella ettei kaikki olisikaan hyvin. Hänellä oli kaikki kymmenen sormea ja varvasta, paljon tukkaa, terävä katse ja äärettömästi rakkautta. Mikä siis voisi mennä vikaan?

Tuo meidän täydellinen pakkaus muuttui vuorokauden ikäisenä keltaiseksi. Ei vähän, vaan kokonaan. Vauvojen keltaisuus ei itsessään ole mitenkään ihmeellistä ja tämän takia usea vauva käy sinivalon alla. Mutta ihan tavallisesta vauvojen keltaisuudesta ei ollut kyse. Sen tajusin siinä vaiheessa, kun kätilöllä tuli kiire kutsua vielä kiertävä labratyöntekijä paikalle ottamaan verenkuva ja bilirubiiniarvot. Ja kyllä vain, nuo kamalat, arvaamattomat ja heittelevät bilirubiiniarvot olivat taivaissa ja tyttöä lähdettiin kiireesti viemään lasten tehohoidon puolelle. Jälkeen päin kuulin, että nuo arvot olivat niin korkeat, että tehohoidon puolella oli harkittu verensiirtoa. Itse jäin siinä vaiheessa itkua tihrustaen, hormonit sekaisin tyhjän sylin kanssa täysin epätietoisena ja paniikissa vierihoito-osastolle. Ilta ja seuraava yö meni enemmän ja vähemmän itkien sekä miehen kanssa puhelimessa puhuen (aivan järjetöntä ettei mies saa edes tällaisessa tilanteessa olla vierailuaikojen ulkopuolella osastolla). Etsin kuumeisesti tietoa netistä ja kyselin kätilöiltä mikä ihme lapsellani olisi. 

Seuraavaa aamua ja sitä, että pääsisin käymään tehohoidon puolella tapaamassa lastani hoitavaa lääkäriä odotinkin kuumeisesti ja kaipasin vastauksia. Joita onneksi myös lastenlääkäriltä saimme. Lapsellamme oli todettu ABO-immunisaatio ja hän oli sillä hetkellä kiinni erilaisissa piuhoissa rauhallisesti köllöttäen neljän tehokkaan sinivalon alla. Lastenlääkäri, toisin kuin muu hoitohenkilökunta kertaakaan missään aikaisemmassa vaiheessa, kertoi meille, ettei lapsemme ole, ainakaan enää, hengenvaarassa ja, että ABO-immunisaatio ei tule vaikuttamaan lapsen elämään hoitojen päätyttyä.

ABO-immunisaatiossa on kyse äidin ja lapsen veriryhmien epäsopivuudesta keskenään. Lapsen verta siirtyy raskausaikana istukan läpi äidin elimistöön ja äiti tuottaa vasta-ainetta lapsen veriryhmää vastaan. Äidin muodostamien vasta-aineiden päästyä istukan kautta lapsen elimistöön, soppa on valmis. Äidin keho muodostaa vasta-ainetta lapsen veriryhmää vastaan ja pienen lapsen oma immuunijärjestelmä ryhtyy hajottamaan omia punasolujaan nopeammin, kuin vastasyntyneen maksa pystyy niitä käsittelemään, saati keho tuottamaan. ABO-immunisaatiossa kyse on ensisijaisesti veriryhmästä, eikä rhesus-tekijöistä (Rh +/-). Kuitenkin yleisintä ABO-immunisaatio on äidin veren ollessa O- ja lapsen ollessa kokonaan toista veriryhmää.

En ymmärrä miksi meille ei koskaan ollut mainittu tästä kyseisestä immunisaatiosta, vaikka joka paikassa oli hyvin tiedossa, että kuulun itse veriryhmään O-. Minusta neuvolassa olisi pitänyt valmentaa tulevaa äitiä tällaiseen mahdollisuuteen, jonka todennäköisyys on melko suuri. Tai miksi vierihoito-osastolla ei aikaisemmin katsottu lapsen vointia? Tilanne ei olisi kerennyt kehittyä niin pahaksi ja varmasti olisimme selvinneet lyhyemmältä osastojaksolla. Oli lohdutonta katsoa, kun pieni makasi valojen alla saaden immunoglobuliinia ja hermoa raastavaa seurata bilirubiiniarvojen laskuja, mutta nopeaa nousua heti valojen vähentämisen jälkeen.

Kokonaisuudessaan vietimme yhdeksän erittäin pitkää ja näin jälkikäteen ajateltuna sumeaa päivää pelkästään tuota rakasta Smurffiinaa katsoen. Kamalaa oli ettei lasta saanut syliin, vaan saatoimme vain jutella ja silitellä häntä. Voitte vain kuvitella sen tunteen, kun sinä yhtenä aamuna puhelimeni soi ja hoitaja kehotti ottamaan turvakaukalon ja kotiutumisvaatteet mukaan tullessamme jälleen osastolle.  Pääsimme vihdoin kotiin sillä ehdolla, että kävisimme vielä seuraamassa osastolla bilirubiiniarvoa, joka onneksi oli koko ajan laskemaan päin.

Vaikeasta alusta huolimatta meillä on nyt kotona erittäin touhukas ja reipas 3kk ikäinen pieni neiti, josta vastoinkäymisiä ei huomaa. ABO-immunisaatio näkyy elämässämme enää vain siinä, että vauvan hemoglobiinia seurataan sekä tietysti lukemattomat kuvat muistuttavat noista päivistä.