ABO-immunisaatio

Kun sain tuon meidän täyden kympin tytön ensimmäisen kerran syliini, en osannut kuvitella ettei kaikki olisikaan hyvin. Hänellä oli kaikki kymmenen sormea ja varvasta, paljon tukkaa, terävä katse ja äärettömästi rakkautta. Mikä siis voisi mennä vikaan?

Tuo meidän täydellinen pakkaus muuttui vuorokauden ikäisenä keltaiseksi. Ei vähän, vaan kokonaan. Vauvojen keltaisuus ei itsessään ole mitenkään ihmeellistä ja tämän takia usea vauva käy sinivalon alla. Mutta ihan tavallisesta vauvojen keltaisuudesta ei ollut kyse. Sen tajusin siinä vaiheessa, kun kätilöllä tuli kiire kutsua vielä kiertävä labratyöntekijä paikalle ottamaan verenkuva ja bilirubiiniarvot. Ja kyllä vain, nuo kamalat, arvaamattomat ja heittelevät bilirubiiniarvot olivat taivaissa ja tyttöä lähdettiin kiireesti viemään lasten tehohoidon puolelle. Jälkeen päin kuulin, että nuo arvot olivat niin korkeat, että tehohoidon puolella oli harkittu verensiirtoa. Itse jäin siinä vaiheessa itkua tihrustaen, hormonit sekaisin tyhjän sylin kanssa täysin epätietoisena ja paniikissa vierihoito-osastolle. Ilta ja seuraava yö meni enemmän ja vähemmän itkien sekä miehen kanssa puhelimessa puhuen (aivan järjetöntä ettei mies saa edes tällaisessa tilanteessa olla vierailuaikojen ulkopuolella osastolla). Etsin kuumeisesti tietoa netistä ja kyselin kätilöiltä mikä ihme lapsellani olisi. 

Seuraavaa aamua ja sitä, että pääsisin käymään tehohoidon puolella tapaamassa lastani hoitavaa lääkäriä odotinkin kuumeisesti ja kaipasin vastauksia. Joita onneksi myös lastenlääkäriltä saimme. Lapsellamme oli todettu ABO-immunisaatio ja hän oli sillä hetkellä kiinni erilaisissa piuhoissa rauhallisesti köllöttäen neljän tehokkaan sinivalon alla. Lastenlääkäri, toisin kuin muu hoitohenkilökunta kertaakaan missään aikaisemmassa vaiheessa, kertoi meille, ettei lapsemme ole, ainakaan enää, hengenvaarassa ja, että ABO-immunisaatio ei tule vaikuttamaan lapsen elämään hoitojen päätyttyä.

ABO-immunisaatiossa on kyse äidin ja lapsen veriryhmien epäsopivuudesta keskenään. Lapsen verta siirtyy raskausaikana istukan läpi äidin elimistöön ja äiti tuottaa vasta-ainetta lapsen veriryhmää vastaan. Äidin muodostamien vasta-aineiden päästyä istukan kautta lapsen elimistöön, soppa on valmis. Äidin keho muodostaa vasta-ainetta lapsen veriryhmää vastaan ja pienen lapsen oma immuunijärjestelmä ryhtyy hajottamaan omia punasolujaan nopeammin, kuin vastasyntyneen maksa pystyy niitä käsittelemään, saati keho tuottamaan. ABO-immunisaatiossa kyse on ensisijaisesti veriryhmästä, eikä rhesus-tekijöistä (Rh +/-). Kuitenkin yleisintä ABO-immunisaatio on äidin veren ollessa O- ja lapsen ollessa kokonaan toista veriryhmää.

En ymmärrä miksi meille ei koskaan ollut mainittu tästä kyseisestä immunisaatiosta, vaikka joka paikassa oli hyvin tiedossa, että kuulun itse veriryhmään O-. Minusta neuvolassa olisi pitänyt valmentaa tulevaa äitiä tällaiseen mahdollisuuteen, jonka todennäköisyys on melko suuri. Tai miksi vierihoito-osastolla ei aikaisemmin katsottu lapsen vointia? Tilanne ei olisi kerennyt kehittyä niin pahaksi ja varmasti olisimme selvinneet lyhyemmältä osastojaksolla. Oli lohdutonta katsoa, kun pieni makasi valojen alla saaden immunoglobuliinia ja hermoa raastavaa seurata bilirubiiniarvojen laskuja, mutta nopeaa nousua heti valojen vähentämisen jälkeen.

Kokonaisuudessaan vietimme yhdeksän erittäin pitkää ja näin jälkikäteen ajateltuna sumeaa päivää pelkästään tuota rakasta Smurffiinaa katsoen. Kamalaa oli ettei lasta saanut syliin, vaan saatoimme vain jutella ja silitellä häntä. Voitte vain kuvitella sen tunteen, kun sinä yhtenä aamuna puhelimeni soi ja hoitaja kehotti ottamaan turvakaukalon ja kotiutumisvaatteet mukaan tullessamme jälleen osastolle.  Pääsimme vihdoin kotiin sillä ehdolla, että kävisimme vielä seuraamassa osastolla bilirubiiniarvoa, joka onneksi oli koko ajan laskemaan päin.

Vaikeasta alusta huolimatta meillä on nyt kotona erittäin touhukas ja reipas 3kk ikäinen pieni neiti, josta vastoinkäymisiä ei huomaa. ABO-immunisaatio näkyy elämässämme enää vain siinä, että vauvan hemoglobiinia seurataan sekä tietysti lukemattomat kuvat muistuttavat noista päivistä.